Saman otsikon alle on upotettu kaksi kirja-arvostelua. Kuvitettuna on Sosiaalinen media ja verkostoituminen, mutta kuvan alla on ensin mainittu Sosiaalinen media opetuksessa -kirjan tiedot. Tämä sekaannus kuitenkin on pientä verrattuna siihen, että kummankaan kirjan julkaisuvuotta ei ole mainittu. Yleensä lehdissä arvostellaan suhteellisen tuoreita teoksia, joten 2,5 vuotta vanhan kirjan arvosteleminen ilman vuosiluvun mainintaa on vähintään lukijaa hämmentävää.
Itse arvostelussa lytätään molempien kirjojen sisältö varsin yksipuolisesti. Ei kuitenkaan mitenkään kattavasti, koska meidän kirjamme tapauksessa arvostelija on ilmeisesti perehtynyt ainoastaan osioon "Kirjoittaminen ja julkaisu" (sivut 41-54) muun kirjan jäädessä silmäilyn tasolle. Otetaan esimerkki:
"Vaikka kirjasta löytyy ohjeita esimerkiksi Skypen käyttämisestä, niin luokkahuonekäyttöön hyödylliset vinkit, esimerkit ja opetuksen tuloksia mahdollisesti parantavat tekniikat jäävät uupumaan" ––Janne Viljamaa, Opettaja-lehti 14/2011, sivu 45Arvostelijan mainitsemat Skypen käyttöönotto-ohjeet ovat kirjassa sivuilla 75–80. Arvostelijan mielestä kirjassa ei siis ole lainkaan hyödyllisiä vinkkejä (joita on esim. sivulla 74) tai tekniikoita (esim. sivulla 81). Myönnetään, että esimerkkejä joutuu hakemaan kirjasta vähän kauempaa, sivulta 100 alkaen. Ehkä ne ovat kohtuuttoman kaukana. Tulevassa uusitussa painoksessa aiomme viljellä konkreettisia esimerkkejä eri puolille kirjaa.
Kun arvostelu ei kohtele Pekka Ihanaisen ja kumppanien toimittamaa kirjaa juurikaan paremmin, herää väistämättä kysymys, että onko tässä joku syy? Onko OAJ vaalien alla päättänyt tehdä gambiitin, uhrata sosiaalisen median ja verkko-opetuksen tarjoamat uudet mahdollisuudet perinteisen luokkaopetuksen tieltä? Kuka tietää.
Matleena Laakso kirjoitti jo vastineen Opettaja-lehteen. Mutta olisi kiva kuulla muiltakin mielipiteitä asiaan – ehken itse arvostelun kohteena pysty näkemään arvostelua objektiivisesti. Kommentoida voitte tähän blogiin, omiin blogeihinne, Sometu-verkostoon, tai minne nyt vain haluatte. Kuten somessa tapana on.
Tekstit
Luin myös saman arvostelun, mutta koska se oli niin onneton ja asiantuntematon, jätin sen omaan arvoonsa. Sosiaalinen media opetuksessa -kirja on loistava ja pedagogisesti oivaltava teos, joka edelleen on ajankohtainen ehkä jopa vielä ajankohtaisempi. Sen avulla olen oppinut käyttämään sosiaalista mediaa henkilökohtaisen oppimisympäristöni luomiseen ja oman opettamiseni ja opettajuuteni kehittämiseen. Kiitos! Odotan innolla uutta versiota kirjasta, jota olen niin monelle kollegalleni suositellut.
VastaaPoistaKommentoin jo tuonne Sometuun lyhyesti, mutta mieleeni jäi vielä pyörimään kirjoituksen otsikkoaihe eli käsiteviidakko. Mielestäni kirjanne on erinomainen kielikurssi, jota ilman osa tämän päivän viestintäkulttuuria ei yksinkertaisesti avaudu. Kyllä ihmiset näkevät kouluissa vaivaa oppiakseen matemaattista kieltä, kemian kieltä ja esimerkiksi sellaista kieltä kuin ruotsi.
VastaaPoistaKyseisen Opettaja-lehden kannessa vaadittiin lisää lähiopetusta. Siihen viittaavassa artikkelissa oltiin huolestuneita ammattikoulujen jo nyt riittämättömästä lähiopetuksesta. Edellisessä numerossa toivottiin, ettei Suomen hyviä Pisa-tuloksia syödä verkkokirjekursseilla.
VastaaPoistaVerkko-opetus ja sosiaalinen media herättävät monenlaisia tunteita ja ennakkokäsityksiä. Ikävä kyllä jotkut vieläkin näkevät verkossa ja somessa ihmisen yksin koneen ääressä.
Sosiaalisen median yhteisölliset ulottuvuudet ja verkon tarjoamat joustavat oppimismahdollisuudet eivät ole tainneet vielä avautua kaikille.
Työsarkaa riittää.
Minusta vaikuttaa siltä, että tässä on kyse samasta asiasta johon törmäsin muutamia vuosia sitten.
VastaaPoistaSilloin selvittelin sitä, voisinko tarjota yrittäjänä filosofian kursseja alueen lukioille. Lopputulos lyhyesti: ei onnistu, koska OAJ pistää vastaan.
Tässä tuoksahtaa sama asia: on helpompi olla ke-de-sekoomus -änkyrä ja sanoa ei kaikelle muuutokselle jo sen vuoksi, että siinä on muutos.
Minulta löytyy tähän tautiin kovin vähän ymmärrystä. Häviäjiä ovat nimittäin oppilaat / opiskelijat. Tai no, on minulla parannuskeino, joka tehoaa taatusti paremmin kuin eräiden piirien "eheytyskurssit". Tässä ensimmäinen: http://ra.fi/6fJz ja tässä toinen: http://ra.fi/K4Gz
OAJ syö pöydässäni ja huonontaa lasteni koulunkäynnin mahdollisuuksia!
Siis hetkinen, arvostelun kirjoittajan mielestä:
VastaaPoista* RSS
* Akismet ja spämmisuodatin
* pingback
* blogosfääri
ovat nörttitermejä? Nörttitermit ovat tekniseen toteutukseen liittyviä juttuja, joiden kanssa tavallinen käyttäjä ei joudu tekemisiin. OPML on ehkä nörttitermi.
Vertaus autopuolelta: ohjauspyörä ja kaasupoljin eivät ole autofriikkitermejä. EGR ja kerrossyöttö ovat.
Mukavasti tuli esille tämä ikuinen haaste asioita eteenpäin vietäessä. Kuinka selvittää onko kysymyksessä ymmärtämättömien ihmisten tietämättömyys asioista vai ihan muita tarkoitusperiä ajavien erilaiset kytkökset liiankin hyvin ymmärtävien ihmisten tapa hyödyntää mahdollisuutta ajaa jotain ihan muita asioita tai käydä esim. valtapeliä. Vaikka usein tilanteet voivat näyttääkin varsin samanlaisilta, niissä pätevät ihan erilaiset etenemismallit.
VastaaPoistaTimo Rainiota jatkaakseni; kyseessä voi olla sekä ymmärtämättömän tai asenteellisen ihmisen tilitys ja samalla jonkun taustavaikuttajan tarkoitusperä.
VastaaPoistaTaktiikkaa voi olla niin järjestön sisäisissä valtapeleissä, joita takuulla riittää, kuin laajemmissa poliittisissa pyrkimyksissä, joissa tavoitteena on puolustaa tai lisätä oman eturyhmän vaikutusvaltaa - ja sitä kautta tietysti etujärjestön vaikutusvaltaa.
Itse pidän opettajana ja opetusmenetelmien kehittämiseen myönteisesti suhtautuvana tällaista "kirja-arviointia" vastenmielisenä ja sen julkaisua lyhytnäköisenä.
Verkon käyttöä, sosiaalista mediaa ja lähiopetusta ei missään tapauksessa pitäisi asettaa vastakkain ja valita joko tai. Blended learning eli sulautuva tai sulautettu tai monimuoto-opetus, jonka nimiin useimmat pedagogit vannovat, sisältää nämä kaikki. Kuhunkin opetustilanteeseen valitaan juuri siihen tarkoituksenmukaisin menetelmä ja tapa toimia.
VastaaPoistaKaikessa opetuksessa tarvitaan opetusresursseja, joita on rajallisesti. Teknologisia resursseja eri oppilaitoksissa on yllättävän vaihtelevasti, minkä korjaamista opetusministeri vaati ITK-konferenssin avauspuheessaan (ks. referaatti http://eijataina.wordpress.com/2011/04/08/uusien-ideoiden-viehattavaa-kierratysta/ ).
Lapset pitäisi jo alakoulussa valmentaa mediamaailmaan ja sosiaalisen median käyttöön. Se ei missään tapauksessa saa olla vastakohta lähiopetukselle.
Janne Viljamaa toteaa Opettaja-lehden kirja-arvostelussaan (Opettaja-lehti 14/2011, sivu 45) "luokkahuonekäyttöön hyödylliset vinkit, esimerkit ja opetuksen tuloksia mahdollisesti parantavat tekniikat jäävät uupumaan."
VastaaPoistaKirjan luvussa "Viestintä" käsitellään pikaviestimiä, audio- ja videoneuvotteluja sekä keskustelufoorumeja. Kyseisen luvun kohdassa "Opetuksessa" annetaan vinkkejä lähinnä luokkahuoneen ulkopuoliseen viestintään. Jos kaikki ovat samassa luokassa, näiden viestintävälineiden käyttäminen keskinäiseen viestintään voisi tuntua keinotekoiselta - sitäkin tosin on tehty silloin kun luokallista opettajia on perehdytetty kyseisten välineiden käyttöön.
Useimpien kirjan lukujen kohdassa "Opetuksessa" ei eritellä, missä työskennellään: kerätäänkö uutissyötteitä ja kirjanmerkkejä luokassa vai etänä, kirjoitetaanko ryhmäblogia tai yhteistä dokumenttia tai koostetaanko verkosta kuvia tuotoksiin luokassa vai verkossa. Tämähän riippuu opetustilanteesta: jos kaikki oppilaat ovat luokassa, ei ole mitään syytä keinotekoisesti työskennellä etänä.
Ryhmätöissä oppilaat voivat työskennellä kirjan esimerkeissä kuvatuilla tavoilla riippumatta siitä, ovatko he yhtaikaa samassa luokka- tai ryhmätyötilassa vai työskentelevätkö eri paikoissa samanaikaisesti tai eriaikaisesti.
Vuonna 2002 kirjoittamassani Verkko-opettamisen käsikirjassa (Finn Lectura) käsittelen verkko-opetusta
- verkon tukemana lähiopetuksena
- monimuoto-opiskeluna verkossa (nyk. blended learning, sulautuva opiskelu)
- itseopiskeluna verkossa.
Mielestäni tämä jaottelu toimii edelleen, kun sosiaalisen median tarjoamat mahdollisuudet liitetään opiskeluun.
HUOM. Sosiaalinen media ei ole kirjo erilaisia välineitä vaan yhteisöllinen prosessi, jossa tuotetaan uusia merkityksiä tieto- ja viestintätekniikan avulla.
Verkko-opetus, sosiaalinen media ja pilvipalvelut voisivat edistää oppilaiden tasa-arvoa pienillä paikkakunnilla. Koulujen lakkauttamisen sijasta pienet kyläkoulut voisivat tieto- ja viestintätekniikan avulla pysyä elinvoimaisina yhteistyössä niin, että samanaikaisesti opetettaisiin useita pieniä oppilasryhmiä eri kouluista.
VastaaPoistaITK:n vaalipaneelissa todettiin, että tällä hetkellä lakiin on jäänyt virhe, bugi, jonka mukaan valtionosuuksia ei voida maksaa, jos opetus tulee toisen kunnan puolelta. Vaalipaneeli laidasta laitaan oli yksimielisesti korjaamassa lakia heti seuraavalla kaudella. Yleisön joukosta todettiin, että joillain paikkakunnilla matka kirkonkylään, jossa verkkoetäopetus olisi saatavilla, saattaa silti olla 150 kilometriä. (ks. referaatti http://eijataina.wordpress.com/2011/04/08/uusien-ideoiden-viehattavaa-kierratysta/ ).
ITK:n vaalipaneelissa vaadittiin toimivia laajakaistoja koko maahan, pilvipalveluita ja koulujen välistä kokemustenvaihtoa. Eikö Suomessa oppilas voisi näiden avulla tavoittaa opiskelumahdollisuuksia matkustamatta päivittäin satoja kilometrejä?