Kuten vuosi sittenkin totesin: Vaikka joka viikko tapahtuu, suurin osa tapahtumista on lopulta kohinaa, joka vuoden mittakaavassa häviää kuulumattomiin. Tämä pitää edelleen paikkansa. Toisaalta tämän vuoden aikana on jo näkynyt suurempia trendejä, jotka pyyhkivät koko some-kentän yli.
Useimmat some-palvelut ovat pyörineet riskirahalla. Vuodessa palaa miljoonia riskisijoittajien rahaa, eikä liiketoimintamallia välttämättä löydy, tai se ei vain pääse voitolliseksi. Vuonna 2010 on näkynyt, että syksyn 2008 talouskriisi on sulkenut rahahanoja. Monet maksuttomat palvelut ovat joko lopettaneet kokonaan tai rajoittaneet maksuttomia palveluitaan entisestään. Esimerkiksi suosittu wikipalveu Wikispaces muutti suljetut wikit maksulliksi (paitsi perusopetuskäytössä), jolloin monien organisaatioiden epävirallinen suljettu intranet on muuttunut maksulliseksi tai lopetettu. Ning lopetti maksuttomat palvelunsa kokonaan.
Opettajan ja koulun on siis hyvä harkita, kuinka paljon kannattaa rakentaa maksuttoman palvelun varaan, joka tarjoaa vain perävalotakuun - eli "näet perävalot, kun me pakkaamme kimpsumme ja häivymme". Maksulliset some-palvelut ovat hinnaltaan varsin kohtuullisia ja ne tarjoavat sentään jonkinlaisen takeen palvelun jatkuvuudesta. Toisaalta monien oppilaitosten kokemukset vaikkapa maksullisesta Blackboard-oppimisalustasta muistuttavat siitä, että palveluntarjoaja kyllä helposti nostaa palvelunsa hintaa kipukynnykseen asti, kun on ensin saanut organisaation koukutettua asiakkaakseen. Ehkä lopulta on varmistettava, että kriittisistä some-palveluista on mahdollisuus saada omat tietonsa ulos järkevässä määrämuotoisessa muodossa, jolloin asioinnin siirtäminen toiseen palveluun on suhteellisen helppoa. Esimerkiksi Google Readerin tarjoama uutissyötetilaustietojen vienti OPML-muodossa on tällainen järkevä muoto, kun taas Facebookin tarjoama "kaikkien tietojen vienti" tuottaa hyödyntöntä pullamössöä, josta puuttuu melkeinpä se tärkein asia, eli kaveriverkoston tiedot.
Palvelut voivat pyöriä joko veloittamalla lisätoiminnoista tai myymällä mainoksia. Twitter on aloittanut mainosten työntämisen muiden twiittien sekaan. Facebook on muuttunut mainostajan taivaaksi: Kukaan meistä ei kertoisi tuntemattomalle kauppiaalle ikäämme, kavereitamme ja harrastuksiamme, mutta Facebookille me sen kerromme ja Facebook kertoo sen eteenpäin mainostajilleen, eli niille kauppiaille. Toisaalta voisi kuvitella, että hyvin kohdistetut mainokset ovat myös kuluttajan kannalta mielekkäämpiä kuin kohdistamattomat, mutta yksityisyydensuoja jää tässä mainostajan unelmassa kyllä jalkoihin. Kuten Eben Moegle sanoi helmikuussa 2010 Facebookin ja muiden maksuttomien palvelujen toiminnasta:
"I will give you free web-hosting and some PHP doodads and you get spying for free all the time." (lähde)Mutta niinhän se on, että ilmaista lounasta ei ole. Jos palvelu ei vaadi rahaa, maksetaan siitä jossain muussa muodossa, yleensä yksityistietojen luovutuksella.
Näiden suurten trendien seassa on tapahtunut kaikenlaista pientä, joka suureksi osaksi ei kirjan sisältöön vaikuta. Muutamia korjauksia kirjaan kuitenkin tekisin, lisättynä viime vuoden katsauksen muutoksiin:
Sivulle 20 jää vain yksi verkkopohjainen uutistenlukupalvelu: Google Reader. Bloglines ja Newsgator Online on molemmat lopetettu.
Sivulla 56 olisin vuosi sitten maininnut Google Waven, nyt taas en. Palvelu ei saavuttanut tavoitteitaan ja jäi siten yritelmäksi. Waven toimintoja otettiin kyllä mukaan esim. Googlen Docs -palveluun, mutta Wave sinällään jäi vähämerkitykselliseksi.
Sivulla 65 pitäisi mainita mobiilivideopalvelut, kuten Bambuser ja Qik.
Sivulla 83 vähentäisin Ning-palvelun painoarvoa ja kertoisin enemmän esim. grou.ps-palvelusta.
Sivulla 85 alkava Ning-harjoittelu olisi nyt luultavasti grou.ps-harjoittelu, koska Ning on lopettanut kokonaan ilmaisten pienyhteisöjen tarjoamisen, mikä tekee palvelun opetuskäyttöön soveltumisen kokeilemisen hankalaksi.
Sivulla 121 alkavan todella lyhyen tekijänoikeuksien esittelyn kirjoittaisin uudelleen, sen verran paljon siinä on epätarkkuuksia. Tai no, onhan se kirjoitettu uudelleen - jätin juuri pari viikkoa sitten käsikirjoituksen kirjaan Opettajan tekijänoikeusopas, joka ilmestyy tammikuussa 2011. Siinä on asia kirjoitettu hieman laajemmin. Sivulta 122 alkava avoimia sisältöjä käsittelevä osuus sentään näyttää olevan kunnolla kirjoitettu.
Sivulla 125 voisi huijausten osalta mainita, että huijauksia tehdään yhä enemmän selvällä suomen kielellä ja jopa suomalaisten yritysten toimesta. Kännykkänumeroaan ei pidä harkitsematta kirjoittaa verkkopalveluihin, sillä etenkin Facebookissa pyörii huijauksia, jotka näkyvät sitten puhelinlaskussa.
Osassa IV pitäisi poistaa Bloglines, mutta muuten välinelista säilyisi vuoden 2009 katsauksen mukaisena.
Tekstit
